mum

Yks päivä tässä mietin aika paljon miun äitiä ja meidän välejä. Miulla ja miu äitilla on aina ollu hyvät välit, tottakai välillä riidellään mutta se kuuluu asiaan. Muistan monta kertaa lapsuudessa kuinka en uskaltanut tehdä tietyille asioille mitään, koska pelkäsin menettäväni äidin. Joskus äidin sairastuessa ihan pelkkään migreeniin olin itkun partaalla. Jos minä jotakin pelkään niin, todella rakkaitten ihmisten menettämistä...

Muistan kun vihdoin selvisi että ysi on loppumassa ja saan muuttaa vihdoin pois kotoa se oli miulle uuden elämän alku ja helpotus. No olin jo yli vuoden suunnitellut Helsinkiin muuttamista, mutta taloustilanteen takia päädyin lähtemään hiukan lähemmäs. No paria viikkoa ennen miun muuttoa, riideltiin äidin kanssa jostain tosi pienestä asiasta ja äiti rupesi itkemään. Silloin en tajunnut sitä, mutta myöhemmin mietin, että ehkä se johtui siitä että hän vihdoin tajusi että kohta minä en asukkaan enää kotona ja hän ei nääkkään minua kun korkeintaan kerran kuussa... 


Äiti ei ole koskaan ollut ylihuolehtivainen, olen aina saanut elää aika itsenäisesti, mennä ja tulla miten haluan. Kyllä hän huolehti, muttei koskaan liikaa. Nykyään jos sanon hänelle lähteväni jonnekkin esim. juhlimaan niin äiti sanoo aina "ollaan sitten kunnolla!" :D Se on hassua. Olen kuullut, että kaverini jotka ovat muuttaneet myös pois kotoa käyvät kotona melkeen joka viikonloppu ja heidän vanhempansa soittelevat heille joka päivä. Miulla näin ei ole, eikä se minua haittaa. Oon aina ollu itsenäinen ja pärjään omillani, tottakai äiti joskus soittaa ja miekin sille. Saatetaan joskus soittaa ihan ilman asiaakin. Puhutaan äidin kanssa melkein kaikesta, hän on miulle myös kuin hyvä ystävä. 


Äiti ei ole koskaan sanonut miulle suoraan, mimmonen mie hänen mielestä oon. Hää on aika huono sanomaan suoraan mitään... Joten en tiedä mitä hän minusta ajattelee. Mutta tässä yks päivä, hän oli kommentoinut johonkin ystävänsä fb-julkaisuun olevansa ylpeä minusta kun oon niin itsenäinen ja pärjään. Mietin sitä kommentia kauan ja herkistyin. Sain myös kesällä äidiltä saarenmaalta tuliaisiksi taulun jossa lukee "Rakkaus tyttäreen on kuin ruusu, joka päivä se vaan kasvaa ja kasvaa".  Äidillä on näköjään tapana antaa tollasia hassuja viestejä siitä kuinka se välittää. Ja se tuntuu hyvälle...


Äiti, jos en ole sinulle sanonut. Olet minulle tärkein ihminen maailmassa. Rakastan sinua ♥