alemmuuskompleksi

Ne joita vituttaa avautumis postaukset, skipatkaa koska tää on sitä itseään!

Mutta siis, miulla on aina ollut paha tapa verrata itseäni muihin. En ole koskaan ollut se nättityttö. Olen aina ollut luokan pyöreimmästä päästä oleva kovaääninen läski idiootti :D Ja se jos mikä musertaa itsetuntoa. Kiusaajien sanat kaikuvat korvissani yhä edelleen... Ja minun aina alhaalla ollut itsetuntoni kärsii iskuja jatkuvasti. Katson kaihoten naisten vartaloita, hiuksia ja kasvoja.. arvostellen ja itseeni verraten. On tosi asia, etten koskaan tule olemaan se kaunein ja keräämään katseita. Mutta terveenitsetunnon omistaminen joku kaunis päivä olisi kiva juttu, voisin edes joskus tuntea olevani kaunis, myös muiden mielestä niinkuin omastakin. 

Nyt varmaan tätä itsetuntokriisiä aiheuttaa nämä hiukset, alan näihin pikku hiljaa tottua ja yritän löytää näistä niitä hyviä puolia, mutta näitäkin vertaan muiden hiuksiin ja katselen pitkähiuksikuvia ja käännän veistä haavassa. Toinen asia mikä myös vaikuttaa on varmaan painon nousu ja putoamisen pysähtyminen... edelleen 20kg pudottamatta. 

Itseasiassa miulla meni jonkun aikaa tän asian suhteen aika hyvin, paino putosi, hiukset näytti kivalta, sain pitää piilareita ja kaiken tämän takia itsetuntokin kipusi hiukan ylöspäin. Ja pari ihmissuhdekiemuraakin heitti itsetuntoa ylös ja sitten alas myös samoin tein. Mutta, valittaminen ei auta.. sen tiedän. Olin vaan pakko päästä avautumaan, joskus on fiilis ettei kelpaa. Joidenkin ystävieni seurassa miulle tulee hirvee alemmuuskompleksi, koska he ovat laihoja, itsevarmoja, ja kauniita... Minäkin haluan itsevarmuutta, kiitos. 

Jos joku päivä opin olemaan vertaamatta itseäni muihin voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. 

Ehkä joskus, voin katsoa peiliin, hymyillä ja todeta; Jenni, olet kaunis, itsevarma, upea ja rakastettu iloinen nainen. Nauti elämästäsi! ....Koska nyt en siihen pysty.