norsuilua

Muutamia sanoja treenailusta

Miten tämän aloittaisi fiksusti.. no mullahan siis ns. treenitaustaa on nyt tammikuun lopusta asti,
jolloin salikärpänen pääs mua purasee. Salille lähtö on edellee vaikeaa,
 mutta luoja se tunne mikä nytkin on on kahtena päivänä tullut 
kun oon siellä salilla rehkiny, awesome.

Senttejä multa on kadonnut muutamia, mutta vyötäröstä ja lantiosta tosi niukasti ja sehän mua ärsyttää.
 No vikahan löytyy ihan peiliin katsomalla..
Nimittäin ongelmana mulla on se, että mä elän syödäkseni, rakastan ruokaa 
ja itsekuria en omista tän suhteen laisinkaan..
Oon niin sosiaalinen syöjä kun olla ja voi, että pysyn ruodussa 
ja saisin pidettyä syömiset kurissa tarvitsisin siihen apua myös läheisiltäni,
yksin se ei selvästikkään onnistu.

Jollain ihmeen tavalla sain kaksi vuotta sitten pois about 15kg.. 
mutta niistä 10kg on hiipinyt takaisin. Ja nyt se paino uhkaavasti
taas lähenee sitä ysillä alkaa lukua mitä vannoin etten enää koskaan halua nähdä. 
Mulle riittäis et se paino alkais joku kaunis päivä
seiskalla.. ja unelma ois jos se alkais kutosella.. mut lihaksista en enää tingi, se on varmaa.

Salilla kaipaan välillä sitä et joku tulis oikeesti patistaa sua yli sen mukavuus 
rajan koska useimiten sitä ihminen jummaa paikallaan
eikä tajua että kehitystä ei tapahdu jos ei lisää painoja tai muuta vastaavaa.

Ehkä sitten joku päivä kun asustan taas sielä suomen maassa niin mulla olis varaa iha oikeesee personal treinerii.. :D

Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri että treenaamisesta tuleva tunne on huumetta. 
Jos mä joku päivä saan itteni ja syömiseni kuriin ni oon kyl ylpee itestäni.. mut nytteki söin puol tuntii sit kanaaja riisiä..
ja mulla on ihan kamala nälkä nyt jo.. 

Huvikseni kirjailen tähän tämän päivän syömisiä.

Aamupala 9:30
Kaksi palaa vaaleaa leipää + voita, sekä kinkkua ja juustoa
Banaani
½ kuppia kahvia maidolla

Lounas 12:00
2 lasia vettä
Riisiä n. 1,5 dl
Broileria sitruunaisessa kermakastikkeessa n. 1,5dl

..ja mulla on nyt jo nälkä 12:39

edit:// pulla ja kahvi 13:15

edit://15:42 maitokahvi

Jos joku ihana haluaa kertoa miten saan nää ylikilot pois huomioon ottaen, että asun espanjassa suomalaisessa hostperheessä.
Olen viisipäivää viikossa n. 2 vuotiaan tytön kanssa työntelen rattaita ympäriinsä. Emme omista autoa. Lenkkeilen rannalla
satunaisesti about kerran- kaksi viikossa. Ja käyn kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa. Rakastan ruokaa. Rakastan hiilareita. byää.

Tässä taas tämä avautuminen siitä miten olen norsu. Kiitos ja anteeks. 

Avautumista part. 488420203

Koneeni syövereistä löytyy nyt muutamia talteen kirjoitettuja mietelmiä mitä espanjassa olo aikana oon kirjottainu.
Koska nettiongelmat on estäneet etten ole heti voinut kirjoittaa ja julkaista postauksia blogiin kun mieli on tehnyt,
niin päätin sitten alkaa kirjoittaa niitä koneelle muistiin että voin julkaista ne silloin kun netti on saatavilla.
Nyt on siis 18.5. ja eilen melkein kuukauden tauon jälkeen istuskelin kahvilassa/baarissa ja datailin täällä espajanssa
tutustumani lauran kanssa ja sainkin teille postauksen. Harvinaisen sekavan kyllä mutta postauksen kuitenkin. 

Viikkoa vailla kolme kuukautta olen nyt sitten täällä espanjan maaperällä asustelut ja ai mitä tykkään? 
No rakastan tätä maata ja tää elämä täällä on niin erilaista kuin suomessa.. mutta olen myös ruennut kaipaamaan suomea.
En niin paljon että ennen lokakuuta täältyä palaisin, mutta kuitenkin. Välillä mietin miten kiva olisi rupatella äidin kanssa
ja päästä saunomaan, miten kiva olisikaan lenkeillä oman ihanan koirani kanssa. Mutta sitten taas tämä kokemus
ja elämä täällä on kokemisen arvoista ja suomeen paluuta jaksan siksi odottaa.
En uskonut tälläisen tunteen minulle tulevan mutta tuli kuitenkin.

(kirjoittaessani tätä host perheen koira makaa kyljessäni kiinni.. hellittää kivasti koiraikävää!) 
Tottakai kaipaan mahdottomasti myös ystäviäni, en tiedä saiko tämän tunteen aikaan se, että yksi parhaista ystävistäni
suomesta oli täällä käymässä vai mikä.. jollainn tapaa olin onnellinen että vaikka hän lähti suomeen sain vielä itse jäädä tänne,
vaikka omalla tavallaan olisin voinut myös lähteä hänen mukanaan suomeen. (Pääni on ihmeellinen asia...).

Minuu harmittaa etten pääse muutamien ystävieni lakkiaisiin ja valmistumisjuhliin, en mummoni 60-vuotis päiville,
en saa vietettyä maailman tyhmimmän iän synttäreitä elämäni ihanimpien ihmisten kanssa. Mutta samaan aikaan oon mielettömän
onnellinen että saan olla täällä, olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, saanut uusia ystäviä, saan asua ihanassa host-perheessä
ja mikä parasta asua Espanjassa, lämpimässä.. Ja joku voisi sanoa, että tämä on irtiotto arkeen ja sitähän se tavallaan onkin,
elämä täällä on vain niin erilaista kuin suomessa. Mutta silti välillä kaipaan sitä "arkea".. Eniten kaipaan ehkä omaa kotia.

Melkeen päivittäin mietin sisustusjuttuja mitä haluan sitten kun minulla on taas oka koti.. Noh viisikuukautta ja sit todennäköisesti
olisi lähtö suomeen, en halua edes ajatella, koska toisaalta en mä sinne stressin keskelle halua. (Okei mitä mä täällä teen 
päivittäin stressaan tulevaa ja ylianalysoin kaikkea mm. miehiä..)

Noh kerkeen varmasti vielä asua omassa kodissa kyllästymiseen asti. 

Hiukan tosta yliajattelusta.. tosiaan oon täällä ollessa kyllä mielestäni vähän vähentänyt kaiken maailman stressaamista
ja liikaa ajattelua mutta välillä sitäkin tulee harrastettua.. 

Mieskuvioista en täälläkään oo päässy eroon, ne kurjimukset aiheuttaa mulle täälläkin pään vaivaa. En edes muista milloin 
viimeksi olen tuntenut ihastumisen perhoset vatsassa ja täällä oon saanu sen tunteen jo kahdesti (kyllä molemmilla kerroilla kyseessä
on ollut saman kansallisuuden omaava tapaus.. fuengirola.. ) mutta toisesta tapauksesta pääsin nopeasti yli ja herrasta tuli 
mulle ku oma pikkuveli, ihana tapaus! Toivon että tämä vaasalainen pysyy mun ystävänä vielä suomeen palattuakin, oot huippujäbä!

Tää toinen taas.. voisin sanoa että kännissä tulee tehtyä tyhmiä asioita.. Mutta ensimmäistä kertaa aamulla herätessäni mullei ollut
morkkista.. noh tiedän jo nyt et tää juttu on tuhoon tuomittu.. mut haaveilen silti. Kai sitä ihminen saa haaveilla ja nauttia tästän tunteesta
, jota ei oo saanu tuntee pariin vuoteen. Mulle tulee näist hairahduksista lähinnä mieleen teini-iän ihastumiset, mut entäs sitten.

On myös yks kolmas tyyppi, hän ei ole samaa kastia kanssani, mutta aivan päätä pahkaa muhun rakastunut, olkoon mua ei vaan satu kiinnostaa..
Toisaalta ärsyttää koska herra on komea, mukava, ja täysin erilainen kuin suomalais miehet, tiedä onko se sitten se ongelma..
Ehkä ne jurot suomalaisidioottimiehet vaa sattuu kiinnostaa mua enemmän, who knows?

Päivittäin, joskus useemman kerran päivässä mietin mun tulevaisuutta.. Kun avaan naamakirjan ja etusivu on täynnä täynnä vauvauutisia,
kihlautumisia ja sen sellaisia.. omassa ikäluokassa ja vielä ihan lähipiirissäkin. kyllä sitä väkisin tulee pieni "entäs minä?"- ajatus mieleen.

Meidän ystävä porukastamme mä oon tällä hetkelle vissiin ainut tyttö, joka viihtyy sinkkuna. okei oon myös ainut joka asuu ulkomailla..
Mutta olen myös ainut, joka on aina puhunut perheen perustamisaikeista, lapsista, häistä ja sen sellaisista..
Mun suurin pelko vaan on että jos en koskaan rakastu niin että sen miehen kanssa voisin perustaa perheen, entäs jos en koskaan saakkaan lapsia..
tai en voikkaan saada lapsia.. olen nuori kyllä ja tälläisiä ei tarvitsisi miettiä mutta mietin silti. 

Suomeen palattuani, mun pitäis etsiä asunto (mielellää jo enne..), päättää kaupunki mihin haluaisin muuttaa ja asua siellä nyt ainakin sen viitisen 
vuotta, etsiä töitä ja myös opiskella koska ravintola-alan hommia mä tuskin tulen tekemään kovinkaan kauan, ei vaa nappaa.

Katotaa mite menee, kyllä musta tuntuu et se sosionomi on se mun juttu ja ne lapset, en mä siitä ajatuksest pääse yli enkä ympäri.

Oho, jopas tuli romaani. Mutta tätä kaikkea minä pääni sisällä mietin ja tämä lauantai aamu oli mainio aika pukea nämä ajatukset 
sanoiksi tänne tietokoneen (toivottavasti tänään myös julkaisen)

Mutta oikein hyvää lauantaita ja viikonloppua teille kaikille, mie jään tänne oottelee et mun aupparikaverilt loppuu työt ja päästään juoruu ja (datailee..)
jonnekki kivaa kahvilaa. Joskus on vaan hyvä pitää biletyksetön viikonloppu.. ens viikon perjantai nimittäin kun on sitten kaikkea
muuta.. pikkuveikkapoijjaan synttärit ja lauran läksiäiset, koska tyttönen palaa suomeen lauantaina, en kestä! 

Love
Jenni

netitön elämä tekee minut hulluksi

Piiiitkän hilajaisuuden jälkeen mie oon jälleen täällä. Meillä ei siis kotona toimi netti, ja kännykällä en jaksa rueta kirjoittelemaan. Toivotaan et lähipäivinä saatais se netti meillekkin... i hope so ( btw, on aika syvältä kirjoittaa kun koneesta puuttuu h-kirjaimen näppäin ja omistaa rakennekynnet.. fuck yeah.. :D

Mulla olis ihan sikana kerrottavaa mut pää on ihan tyhjä! Mutta siis, oon tuhlannu melkeen kaikki säästöni ja elän nyt köyhää aupairin elämää.  Ihmiset yks kerrallaa lähtee takasi suomeen.. ja vaikka sainkin juuri viettää 8 päivää yhden parhaista ystävistäni kanssa, mulla on jo hiipinyt pieni suomiikävä takaraivoon. Vaikka rakastankin elämääni täällä, myös paljon rakasta on suomessa, Mutta ei, en aio palata ennen lokakuuta ainakaan. 

Hyppelen tosi salakavasti aiheesta toiseen suokaa anteeksi.

Tosiaa, ihanainen sanna vietti luonani 8 päivää joista neljä itsekkin lomailin kun host-perheeni oli suomessa. Oli ihanat mutta myös kamalat vapaat :D tämän viikonlopun olenkin sitten kiltisti kotona.. (tällä hetkellä muuten datailen ystäväni kanssa yhdessä brittibaarissa läppärit sylissä, nolife?)  Turisteiltiin syötiin, juotiin, shoppailtiin ja nyt mulla on vaikka mitä uutta kivaa jee. 

Mä mietin joka päivä uutta tatuointia itselleni.. mutta että sen saisin pitäis kai säästää rahaa.. mistä? who knows?? 

Salitreeni jatkuu.. salille pääseminen ja lähteminen aiheuttaa edellee tuskan kyyneleitä mut voi luoja se tunne siellä ja pois tullessa, en lopeta tätä koskaan! Nyt olisin vaan kipeesti uuden ohjelman tarpeessa. jelppa mei?

Mutta palaillaan toivottavasti pikimiten, yritän aktivisoitua tämän blogini kanssa.

Paljon terkkuja suomeen ja kaikille ihanille sinne ruudun toiselle puolle!

I survive! love

jenni

Niin, ja ne kuvat.