Miksimissäminkätakiakukamilloinkenenkanssa?

Mistä johtuu kun aamuisin tekisi vaan mieli heittää kännykkä seinään ja jatkaa unia? 
Kun koulunkäynti ei kiinnosta pätkääkään, vaikka on uusi koulu, uudet ystävät ja kaikki muukin?
Tuntee itsensä huonoksi ja huonommaksi vaan koko ajan, mutta siltikkään ei saa asioille tehtyä mitään?
Välillä tuntuu, että pää räjähtää? Ei ota tunteistaan selvää, ei tiedä mitä haluaa? Ja silti haluaa aina vaan lisää... 
Ikävöi liikaa menneitä, vaikka niissä ei mitään ikävöimistä olisikaan. Maalailee piruja seinille ja pelkää ettei pärjää. Omat niin omilta tuntuneet tulevaisuuden suunnitelmat mustuvat, onko tämä ala sittenkään se oikea, vaikka olenkin luokkani parhaimia niin silti tämä ei tunnu sille oikealle, miksi? 




Kuka tietää vastaukset moniin päässäni pyöriviin kysymyksiin, tuskin kukaan ellen minä itse. Alkoholi, tupakka - ei ne muuta asioita turha niihin on rahaa kuluttaa, sen huomasin viikonloppuna ei niistä mitään hyötyä ole. Idiootti osaat olla ilman niitäkin. On asioita joihin kukaan ei tiedä vastausta, mutta mitä tehdä kun kaikki tuntuu menevän päin seiniä?
Pelottaa ~ onko minusta tulossa heikko? Minne on kadonnut se vahva jenni.. se vahva Jenni kenestä kaikki puhuvat, millainen he luulevat minun olevan... Kerron lapsuudestani kaikki ihmettelevät miten voin olla luonteeltani silti näin vahva ja iloinen ja sitä kaikkea mitä olen, no vastaan aina vaan että elämä opettaa ja elämä rakentaa. Siksi kai... niin luulin. Mutta mitä tehdä kun itse ei enää tiedä onko se vahva, jaksaako?

Koulussa ehkä olen hyvä ja osaan asioita joita kaikki muut eivät, ja saan ehkä pingon/täydellisen maineen.. ihmiset puhuu... Mutta tietäisitte, tuntisitte, sitten ette puhuisi.

Kun on toiselta paikkakunnalta muuttanut, en ymmärrä mitä ihmeellistä siinä on, miksi siitä pitää puhua eikö sen asian vaan voisi antaa olla? Jos olenkin ihan vain sen takia lähtenyt että haluan unohtaa kaiken sen mitä siellä oli, mutta eihän se onnistu jos aina puhutaan "siitä kitteeläisestä tytöstä" ja muuta sellaista ei se onnistu jos aina miussa roikotetaan mukana miun menneisyyttä ja juuria. Ei se uuden elämän aloittaminen ole kiinni asuinpaikasta, eikä ulkomuodosta, ei näköjään mistään muusta kun siitä mitä siitä itse tekee. Mutta en tiedä pystynkö itse tekemään tarpeeksi.

Mitä ajattelit kun näit minut ensi kerran, millaiseksi ihmiseksi minut kuvittelit... vastasiko todellisuus kuvitelmaasi? ~ en usko.

Ulkonäkö hämää, sen mitä sisällä on. Se tumma ja tulinen, vähän hullunkurinen...niin kuin sanotaan. 

Niin, paljon no kysymyksiä mutta vastauksia ei niinkään paljoa. Tuskin koskaan saan näihin kysymyksiin niitä oikeita vastauksia ainakaan...