19.2.2012

joskus tekee mieli juosta seinään, nauraa, nousta ja juosta uudestaan

Joskus ei vaan enää jaksa, joskus on pakko luovuttaa. Tätä miun elämää ei oo ainakaan liian helpoks tehty. Miun ei pitäis näköjään luottaa kehenkään, eikä antaa tunteilleni mitään valtaa etten joudu pettymään, opinkohan mie koskaan? Onnea ei mulle ole suotu vaan... 


En ymmärrä mitä tyydytystä eräätkin miehet ovat saaneet miun sydämen rikkomisesta ja mielipahan aiheuttamisesta. Mut koska mie oon vahva nainen, ja vaikka nyt tuntuu ettei enää jaksa, itkettää ja tekee mieli heittää vaan pyyhe kehään ja vaipuu talvihorrokseen ja herätä vasta festarikesän alettua, vetää pää täyteen ja bilettää, niin se ei valitettavasti ole mahdollista. Haluan kuitenkin selvitä tästä, painaa työt ja koulun nyt kunnialla läpi, jaksaa hymyillä viellä ensiviikollakin vaikka se on vaikeaa ja tuntuu että se syö enemmän energiaa kun mikään muu. 


Elämä koettelee, se on tosi asia. Yritän tässä kartottaa elämäni hyvi ja huonoja puolia... Mutta aina se elämä voittaa !


Nyt taidan yrittää hymyillä edes hiukan ja kattoa putouksen.


...tuli itku kun ihana ystäväni lähetti mulle biisin <3
 



Kiitos murut, en jaksais ilman teitä... Joskus sitä vaan miettii et mitä pahaa on tehny ku elämä mun kohdalla on tällästä.. ja sit taas miettii sitäkin et mitä oon tehny ku oon ansainnu  maailman 
parhaat ystävät <3




Miehet...jos luette tän! Pysykää kaukana miusta, kun ei teistä näköjään ole muutakun harmia. Ajattelette vain itseänne.. mie en enää kestä. 

2 kommenttia:

Mitä mietit muruseni?