Tekisi mieli kirjoittaa, mutta pää on tyhjä. Fyysisesti paha olo, kaiken tämän ruokamäärän jälkeen. Henkisesti itkuinen olo, vaikken tiedä edes syytä.
Mutta kuten rakas ystäväni eilen sanoi, on vain pakko jaksaa, ei meillä ole muuta vaihtoehtoa.
Ulkopuoliselle puhuminen pelotti ja tuntui turhalta, mutta nyt odotan perjantaita enemmän kuin mitään muuta. Vaikka en pelkästään em. asian takia mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit muruseni?