Vähiin käy ennen
kuin loppuu
viisi viikkoa.
Oon jo pitkään
elänyt asenteella ”kohta suomeen kohta suomeen”. Tänään sitten iski tajuntaani,
että todellakin kohta oon siellä rakkaiden keskellä ja saan palata takaisin
siihen suomiarkeen, ihanaa tuo kaikki edellä mainittu. Mutta tajusin myös sen,
että siellä on pakkanen, lumi ja loskakin. Siellä on se arjen stressi ja
luultavasti myös ihmissuhde ongelmat.
Kohta en enää
juokse iltalenkkejä pitkin välimeren (?) rantoja, en voi lähteä
sunnuntaipäiväksi rannalle ja uimaan meren aaltoihin. Ei enää halpoja
kiinakauppa ja primark-shoppailuja, eikä helppoja työpäiviä lastenvahtina. Vaan
se ”oikea” elämä, toivon mukaan palkkatyö ja rahaongelmat, kotityöt yms.
Niin ihanaa kun
suomeen palaaminen kaikin puolin onkin, kyllä mulle iso ikävä tulee tätä
espanjaelämääkin. Noh, nyt kun tosiaan oon sisäistänyt sen että reilu viisi viikkoa
on mulla enää jäljellä niin on kai aika oikeasti alkaa tekemään kaikkea tuota
em. ettei sitten tarvitse suomessa katua.
Ohjelmassa on siis
ainakin; jugurttijätskin syömistä, lempparijuttujen ja tuliaisten shoppailua,
rantapäiviä, mijas ja marbella kierroksia ja rondan kaupunkiin tutustuminen. Ja
totta kai yritän myös ottaa ilon irti iltalenkeistä rannalla ja
lenkkikaverikoirista, jotka todella jaksaa juosta mun mukana. Ja yritän kyllä myös harrastaa ulkona syömistä
vielä pari kertaa, ollaanhan sentään etelässä! Katotaa miten rahatilanne antaa
periks tämän kaiken kun pakko noin puolet laittaa palkoista säästöön suomen
paluuta varten, ei sitten _ihan_ tyhjän päälle palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit muruseni?