elämänmuutosko?

Moikkelis vaan. Tässä on nyt sitten aloiteltu otsikon kertomaa puuhaa, eli elämänmuutosta. Jokin sitten aika pääni sisällä alkoi hälyttää, kun paino nousi tietyn lukeman yläpuolelle. (Ja tiedän, tätä on kuultu ennenkin..mutta lukekaa eteenpäin..) No syksyllä sitten ilmoittauduin opiskelijoiden painonhallinta ryhmään, ja ensimmäinen kokoontuminen oli maanantaina. Kyllä se inspistä lisäsi, oli kiva nähdä muitakin samassa pisteessä minun kanssa! Ja se, miten kaverit on suhtautuneet tähän on jotain aivan mahtavaa. Sillä se tuki minkä luultavasti saan on todella tärkeää, se että läheiset kannustaa ja tukee elämän isoissa päätöksissä yms. On tärkeää, ainakin minulle ystävät ovat sydämen asia. 


Tämä painonhallinta ryhmä ei kuitenkaan ole ilmainen, eli en halua ihan turhaan maksaa 40€ Eli kyllä nyt aion oikeastikkin tehdä jotain ... :) Mutta en voi sanoa että alkaisin laihduttaa, koska sitä en aio tehdä. Aion opetella kivoja minua kiinnostavia liikuntalajeja ja opetella syömään terveellisemmin... unohtamatta herkuttelua ;) Mutta välillä voi sen karkin vaihtaa mansikkaan, nom. 


Kolmas asia on se, että tänään ns. lyötiin vetoa ystäväni kanssa, että (1.5 oli eka pv mut ajattelin et ehkä liian iso tavoite, yritän huomenna puhua S:lle et siirretään se päivämäärä 1.6.) olisin 10kg laihempi, ellen ole joudun kokkaamaan Sonjalle... ja luultavasti muillekkin kavereille kolmen ruokalajin illallisen.. :D Ja jos onnistun pääsen itse nauttimaan Sonjan kokkaamasta ateriasta, hih. Tämä kyllä inspiroi kovasti... 


Ja taisinhan mie saada henkilökohtaisen personal trainerinkin... hahh.. Se on kyllä treenannun miun sisäistä 'kuntoa' tässä muutaman päivän aikana tooodella paljon, kiitos~~  


Ja koska itsekkin välillä tuntuu, että tää on varmaan taas näistä miljoonista laihutus yrityksistä mutta ei tämä ei ole! Koska nyt on niin monta asiaa mitä olen tämän asian eteen jo tehnyt, että ei nyt oikeasti hälytyskellot soi, jo ihan oman terveyden kannalta! Varmasti tämä on ainakin aluksi kovasti taistelua itsensä kanssa (kun opiskelenhan ravintola-alalla) että aina ei syö sitä mitä ennen olisi syönyt. Mutta mitään en ole itseltäni kuitenkaan kieltänyt.. vaan että sitä suklaapatukkaakaan ei jokapäivä, eikä edes jokatoinen päivä myödä :--D


Äskeisen juttutuokion perusteella (minkä takia jouduttiin juoksemaan bussipysäkille, ettei myöhästytty...kunnnon martat<3) myös yksi tosi hyvä ystäväni, lupasi tukea minua kaikin keinoin. Ehkä tää miun jatkuva sisällä kököttäminen ja koneella istuminenkin loppuu, kun saan itseni lähtemään ulos ja lenkille! Kyllähän tuo yks herra lupas rupatella miu kaa puhelimes aina kun oon lenkillä, ettei tuu tylsää ^^ 


Puhelimesta puheen ollen, nyt viikonn aikana oon varmaa laittanu enemmän viestejä kun kahtena viimekuussa yhteensä ja heh katoinki että miulla on enää 8 viestiä jäljellä... ja laskutuskausi vaihtuu vasta 27.1. No eipä laitella viestejä enää ei..
En ois uskonu et tekee näi kovi miel lähtee kiteelle, mut eipä ole rahaa eli ei lähdetä, nökötetään lappeenrannassa koooko viikoloppu. 


Olevinaan miulla oli vielä jotain muutakin sanomista, mutta enpä juuri nyt muista, että mitä.. joten lähden kattomaan salkkareita!


Huomenna lupaan itelleni, et raahaan itteni illalla lenkille! 




Ja mietin täs kans, että ehkä yhtenä kannustimena vois olla, että kun 15-20kg kevyempi ihminen istuu tässä samalla tuolilla, voisi tuossa vieressä majailla myös yksi karvaisempi otus, nimittäin koira...ehkä. Sen näkee sitten.


...ja sori kuvattomuus!