Niin kaunis on hiljaisuus

Mie kun jo luulin, että tästä alkaa parempi elämä kun mulla oli pitkään niin hyvä fiilis ja tuntu et asiat taas rullaa.. Noh tänään sit töissä rupes ihan sikana väsyttää ja ei vaan ois millään jaksanu enää. Sit jutustelin työkaverin kans ja ahdistuin kun tajusin miten onnellinen hän on, hänellä oli tiedossa tyttöjen iltaa yms mukavaa. Itseänihän kotona odotti valtava tiski- ja pyykkivuoro. 


Kaksi vuotta jo täällä asunut, ja tajusin kuinka yksinäiseks itteni tunnen! Koulusta sain muutaman kaverin, mutta heidän kanssa tulee oltua vaan siellä koulussa ja kouluaikana ja nyt kun on ollut työharjoittelut niin ei heitäkään ole nähnyt. No mut hekin kaikki seurustelee ja heil on jo täällä valmiit kaverikuviot kun ovat täältäpäin. Viime syksynä ajattelin että jopas meni helposti tää muutto kun sai kavereita ja näin, mut ei niistä kavereista sit oikein kukaan jääny siihe miu rinnalle sillee oikeeks ystäväks. Miulla on kyllä täällä paljon tuttuja, muttei oikein ketään kenen kanssa olla esim. vapaa-ajalla. Yksi ystäväni joka muutti kiteeltä tänne on kyllä ollut suuriapu miulle nyt kun on mennyt huonosti, mut en haluis aina häntäkäään rasittaa :( 


Myönnän, mie oon niin kateellinen mun muutamalle kaverille (jotka asuvat toisissa kaupungeissa) ja ovat saaneet heti muutettuaan sinne monia ystäviä. Selvästikkään miun elämästä ei tarkotuksella ole tehty liian helppoa... Ehkä se sosiaalisuus ei aina sitten riitä. 


Vaikka tiedän, että ne ystävät ketä mulla on rakastaa mua ja on mulle aivan helvetin tärkeitä, niin koska he melkeen kaikki ovat n. 200-400km päässä minusta ei hirveesti lohduta. Pidän kyllä useimpiin paljon yhteyttä netin kautta, mutta aina sekään ei tunnu riittävän. Ja ahdistaa sekin että suurimman osan kanssa se joudun olee minä joka pitää sitä yhteyttä ja menee käymään, ihmisille tuntu oleman ylitsepääsemätöntä tulla käymään mun luona. Selvästikkin mun tunnesuhteet ja ystävyyssuhteet on luotu kaikki kaukosuhteiksi :(


Leikin äsken vesiputousta ja nyt alkaa olo helpottamaan, jos sitten vaikka kattois pari sarjaa netistä ..jos se vaikka piristäis!


Oikein kivaa lauantai-iltaa teille kaikille, jotka vietätte sen omien ihanien ystävienne kanssa - koska mie en sitä tee. Mie vietän sen ylhäisessä yksinäisyydessä.


Korjaus. Mun vaimo, eli siis mun läheisin ystävä täällä soitti juuri ja lupasi tulla käymään kahvilla ! Tiedän. En ole yksin, vaikka siltä niin kovin aina tuntuukin. Miks mun elämästä tehdään aina näin vaikeaa?


ps. Mun harjoittelu loppuu huomenna ja sitten kouluuuun takaisin, jaiks!


Ikävä on tunteista kamalin.