Mulla on nyt ihan kamala fiilis. Menin selailemaan au pair sivuja ja löysin monen monta niin kiinnostavaaa perhettä, että voisin hypätä lentokoneeseen heti huomen aamulla ja jättää kaiken tänne ja lähtee 1-2 vuodeksi ulkomaille hoitamaan lapsia ja kasvamaan aikuiseksi. Elämään omaa aikaakin välillä... Tiedän aivan hyvin että en voi lähteä vielä, vasta vuoden päästä mutta haluan niin kovin. Tämä tuska on kamalaa, kun sydän itkee verta kun näkee kuvat pienestä vauvasta jota pääsis hoitamaan! Mie siis rakastan lapsia ja tykkäisin ehdottomasti hoitaa niitä. Au pair- vuosi olisi mulle unelma, olisin lastenhoitajana ja ns. kotiapulaisena eli aivan normaalia kotielämää, mielellään haluaisin suomalaiseen perheeseen jonnekkin ulkomaille, että ei olisi kielimuuria, mutta että oppisin kieltä kuitenkin siinä samalla. Viikonloput olisi pää sääntöisesti vapaata, mikä on mulle luksusta en ole viettänyt elämää jolloin kaikki viikonloput oli vapaita kun viimeksi ala-asteella... Voin vannoa, että kun paperit tosta koulusta on kädessä niin en aikaile hetkeäkään vaan lähden, koska nyt vaikka kuinka haluaisin en vaan voi, mun on aivan pakko käydä toi koulu loppuun koska tiedän että jos nyt lähden se jää kesken, enkä koskaan tule käymään sitä loppuun.
Mulle ulkomailla asuminen ei olisi mitenkään pois suljettu asia, haluaisin osata puhua montaa kieltä sujuvasti. Se minua hieman arveluttaa että jos menen sitten vaihdossa ollessani rakastumaan, koska sitten voi olla että siellä ulkomailla useampi vuosi vierähtää :D Koska kyllä kuitenkin suomeenkin haluan vielä palata! Mutta nyt jatkan hiukan vielä haaveilua ja annan sydämeni itkeä verta, oli pakko päästä hiukan avautumaan teille.
Oikein hyvää viikon jatkoa ja kauniita unia murut !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit muruseni?