2.6.2011

haastettu

Anni heitti jokunen aika sitten minuu tämmösellä haasteenpoikasella jonka aion nytten tylsyyksissäni toteuttaa, kamalan vaikeaa keksiä itsestään neljä positiivista asiaa mutta katsotaan.

1. Nauruni. Kellään ei varmasti ole samanlaista, ja se huomataan... Muutekin huumorintajuni on ainutlaatuista. Iloisuus ei voi koskaan olla pahasta. Ei myöskään ne naurukohtaukset, hih.

2.  Niin kliseistä kuin olla ja voi... silmäni. Vaikka miulla onki überhuono näkö niin pidän silmistäni silti. Silmäni ovat ovasta mielestäni kauniin väriset ja ripseni ovat ihanat (jos niihin sutii hiukan ripsaria).. Ja onhan keksitty piilarit. Ja erilaisilla laseilla saa erilaisia säväyksiä ja ilmeitä, toimii myös asusteena ;) ja kaventavat kasvoa ja antavat niihin näköä. 






3.  Kunnianhimoni. Eli minulla on tavoitteita ja haluan päästä niihin, olen valmis tekemään töitä sen eteen. Ja tässä on myös ilmennyt että olen jonkinmoinen perfektionisti, että kai sekin tähän vaikuttaa. 

4. Ja viimeinen muttei vähäinen, suorasukaisuuteni. Eli sanon suoraan ja kaunistelematta mitä ajattelen. En tule kaikkien kanssa toimeen, mutta yritän parhaani. Mutta suorasukaisuudessa (tai mikä ikinä olisikaan oikea sana..) on hyvätkin puolensa. Ja tämä on varmasti yksi asia miksi ystäväni minusta pitävät. 



Ja näköjään nyt kun vauhtiin päästiin niin sanotaan nyt viellä, että vaikka minulla on helvetin vaikea luonne ja vahva sellainen. Olen ylpeä siitä ja iloinen siitä että minulta sitä luonnetta löytyy.. En todellakaan ole hiljainen seinäruusu. 



Minä puolestaa kopautan haastella Pauliinaa, Kristaa, Pinjaa, Iinasekä Sannaa!



Hyvää sunnuntai siis torstai iltaa kaikille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mietit muruseni?