Luulin kiteellä asuessani, että tää olo mikä miulla nyt taas on, johtu siitä kaikesta paskasta mitä kotona oli ja mitä kitee piti sisällään. Mutta se johtu näköjään suurimmaks osaks vaan miusta, koska se seuraa se tuli taas uudestaan. Itseinho, läskiahistus, yksinäisyydenpelko, rahanpuute, ikävä ja kaikki paska.
Nyt vaan itkettää. Luulen, että tää koulun alku sai tän taas laukeemaan. Nän koko aika laihoja, ja toinen toistaan kauniinpia tyttöjä - ahistaa. Mutta tää angstaus ei auta, sen mie tiedän. Mutta vittu minähän saan purkaa sieluuni tänne .os haluan. Sitä varten tää on... tiesin että blogille tulis vielä käyttöä. Ehkä aloitan taas sen miljoonannen laihutuskuurin, pienemmillä tavoitteilla. En jaksais rueta kyttäämän kaloreita ja syömisiäni kuitenkaan ihan koko aikaan. Suunnittelin, että koska rahaakaan ei liiemmin ole niin ostan vain terveellisiä ruokia, ei mitään leivonnaisia, jäätelöä, keksejä, pitsoja yms. Kai se vähitellen, kun kuietnkin liikun paljon enemmän mitä ennen. Kiteellä asuessani en liikkunut yhtään!
Nyt vaan on ihan vitun paska olo, muistan kaikki ikävät asiat ja angstaan ihan olan takaa. Mut kai tää vielä iloks muuttuu, miun luonteella luulis et saan uusia kavereita amiksesta ja osaan ehkä käyttää järkeeni silleenkin, että rahaa jää eikä kaikki mene hupsista vaan. Nyt tekis mieli vaan ryyppäämään! Vetästä oikein perseet... muttan en kyllä harrasta mitään kalsarikännejä. AINII ja yks asia mikä minuu pelottaa, suurin osa amiksista polttaa, pelottaa et mieki sorrun siihe et rupeen polttaa vakituisesti eeeeeei. Viikonhan mie vasta oon täällä asunu, et kai tää tästä. Kun rupee tuo koulu taas luistaa...? Pelottaa hhulluna ens viikon sairaalakäynti joensuussa, mitä vitun vikaa miussa oikein on kun mikää ei toimi!!?? ps. sori ku kiroilen. En edes muista millon oisin purkanu itteeni tänne blogiin kunnolla, nytkin kyllä jauhan vaan jotain paskaa, tuskin kukaan ees jaksaa lukee tätä :D Ja tiedän kyllä, ainaha se puhtaalta pöydältä aloittaminen on vaikeeta, ja joo tää kuulosta pelkältä keskenkasvusen teinin angstaukselta, kyllä sitähä tää suuremmaks osaks onki mut vitut sitte. On miullaki oikeus olla surullinen ja angstata. Toivon vaan että miu elämää tulis tän muuton myötä jotai uutta ja ihmeellistä. Jotain sitä minkä tässä muutama kuukaus sitte menetin rakkautta... <3 Mutta toivossa on hyvä elää...
Äh, pakko tulla kommentoimaan tähän, kun meissä tuntuu olevan niin paljon samaa. Mä en tiedä auttaako tää sua yhtään, mutta yritetään.
VastaaPoistaRahanpuute ottaa varmasti päähän, mutta sä et sentään ole yksin siinä, suurin osa opiskelijoista kuitenkin painii ihan saman ongelman kanssa. Opintotuet ja niiden myöntämisperusteet on ihan naurettavia, esimerkiksi mä en saa ollenkaan asumislisää ennen kuin täytän 20 joulukuussa, vanhempien tulot eväävät sen multa. Vaikka asun omillani melkein 400 kilometrin päässä. Pakko käydä töissä, vaikka ei aina jaksaisi.
Mäkin olen isokokoinen, ja voi jumalauta millasta taistelua se on välillä ollut. Nykyään olen suurimman osan ajasta ihan tyytyväinen itseeni (ja nyt sentään olen painavampi kuin koskaan aiemmin), mutta välillä tulee niitä hetkiä, että tekisi mieli mönkiä sinne pahvilaatikkoon, laittaa kansi kiinni eikä tulla ikinä ulos. Tuntuu että kaikki muut on kauniita ja niillä on upeat kropat. Siinä on vähän vaikea yrittää olla tyytyväinen itseensä, kun hävettää ja kuvittelee, että muut tuijottavat vaan halveksuen.
Mä olen yrittänyt laihduttaa miljoona kertaa, mutta aika ei ole ollut ikinä oikea. Jokainen kerta on päättynyt syömälakkoon ja aivan järjettömään itsevihaan. Nyt mä olen ruvennut tekemään elämäntapamuutosta, pikkuhiljaa hyvä tulee. Välillä tulee toki "sorruttua" ylenpalttiseen herkutteluun, mutta itseään ei pidä rangaista. Hyödyllisempää on ehkä miettiä, että miksi sitä roskaruokaa tekee aina välillä mieli vetää niin hemmetisti. Mä en myöskään osaisi vetää ihan täydellistä nollalinjaa herkkujen kanssa, joskus se suklaapatukka vaan saa yksinkertaisesti niin paljon paremmalle mielelle.
Tän sä varmaan jo tiedätkin, mutta älä vedä perseitä olalle, krapulassa vituttaa vaan kahta enemmän. Lisäksi viinaksissa on törkeästi kaloreita, jos halutaan siltä kantilta ajatella. Tupakoinnista en osaa sanoa mitään, mä en ole ikinä polttanut muutamaa kokeilua lukuunottamatta ja yhtä pahaa se tupakka on ollut joka kerralla. Mutta älä ainakaan sosiaalisen paineen takia siihen sorru.
Yritä jaksaa ja pitää mielessä, että sä olet upea tyyppi (ainakin sellaisen kuvan olet saanut blogin perusteella), ja sussa on paljon hyvää. Vaikka sä et ole saman näköinen kuin NE kauniit tytöt, niin säkin olet kaunis, kaikki kun eivät ole samasta muotista. Yritä miettiä sitä, mikä sussa on hyvää ja upeaa. Mullakin eka päivä koulussa oli aika ahdistava, kun meidän luokalla kaikki muut ovat älyttömän kauniita ja hoikkia ja mä tunsin itseni ihan metsästä reväistyksi. Sitten aloin ajatella että hei, mulla on hyvät tissit, hieno paksu tukka ja lisäksi olen sosiaalinen ja ihan helvetin hyvä tyyppi. Johan helpotti. ;)
Johan meni romaaniksi, toivottavasti jaksat lukea! Kyllä sä selviät siellä, tutustut ihmisiin ja asiat muuttuu vielä paremmiksi. :) <3
Kiitos Sagu! <3 Helpotti, ihana et joku noin samanlainen ihminen ku mie on löytäny miut blogin =) ja miulla oli jo tässä jonkun aikaa tosi hyvä fiilis miun kropasta, koko kesän oikeestaan. Mutta nyt se lihavuusolo iski taas, yritän kovasti karistaa sen pois.. eiköhän se häivy vielä! :> Ja tiedän, että olen sen verran sosiaalinen, että kyllä mie niitä kavereita vielä saan... ei ekana ppäivänä kannata luovuttaa, eikä vielä toisenakaan ;) ja se tupakanpoltto - pidän pääni, en varmasti rupea hyi! ja ei en kyllä aikonut niitä perseitäkän vetää :D Kyllä tää tästä, nyt taidan viettää lauantai illan parhaassa seurassa mitä olla voi.. eli itseni kanssa! :) hemmotteluilta tiedossa siis. Kiitos.
VastaaPoistaVoi tyttö sussa ei ole mittään vikkaa! Mä oon paininu itte samojen asioiden läpi ja vaikka kuinka haluaisin kieltää niin kyllä vain, se liittyy itsenäistymisenpelkoon.
VastaaPoistaElä alota mittään laihdutuskuureja, ne eivät tee ketään onnellisemmaksi. Jos kehossasi on hyvä olla kaikin puolin, keskity lähinnä uusien elämäntapojen opettelemiseen -se säästää loppujenlopuksi paljon rahaakin. Karkkeja ei todellakaan kannata lopettaa tai kaloreita laskea, koska se nyt päätyy todella helposti pakkomielteeseen, vaikkei sellaista voisi tällä hetkellä itselleen kuvitellakaan. Tsemppiä hei, kaikki kääntyy parhain päin <3